Pimé café.

Löysin tänään tieni Pimé cafèeseen, asioidessani kirjastossa. Kahvila oli järjestetty yhteistuumin kirjaston ja Satakunnan näkövammaiset ry:n yhteistyönä. Kahvilan perusajatus oli nauttia kahvit, teet tai mehut pilkkopimeässä, oppaaseen luottaen, kuunnellen ja tuntien. Teen ja keksin hinta oli kaksi euroa joka oli kyseisestä kokemuksesta varsin pieni summa. Tiskin takana toimi ainakin Hannes Tiira, kenellä onkin varmasti jo roimasti kokemusta rahan käsittelemisestä pimeässä. Kokemus oli upea vaikka en pimeässä koko elämääni haluaisikaan istua, mutta se kuitenkin avasi silmäni siihen millaista sokean elämä voisi olla ja kirjastosta poistuttuani, huomasinkin miettiväni mistä kaikesta sokeat jäävätkään paitsi.