Suolaista ja makeaa.

Tänään oli varsinainen herkuttelu päivä ensin sain nauttia itse valmistamiani sipsejä kotikutoisella dipillä. Ja jälkiruuaksi olin jo eilen illalla pyöräyttänyt herkullisen Habaneron suklaaunelma juustokakun.

Habaneron suklaaunelma juustokakku:

Pohja: 

175 g digestivekeksejä

70 g voita

Murskaa keksit hienoksi ja lisää joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuokaan (Vinkki, laita vuoan pohjaan voipaperia, näin kakun leikkaaminen on helpompaa ja saat sen pois vuoasta) Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Täyte:

2,5 dl flora vanillaa

200 g tummaa suklaata

200 g vanilla tuorejuustoa

Ripaus sokeria.

Sulata suklaa ja sekoita tuorejuuston sekaan. Vaahdota flora vanilla ja kaada suklaa-juusto seokseen, lisää sokeri. Kaada täyte vuokaan ja vuoka jääkaappiin (jo neljä tuntia riittänee mutta mielummin yön yli) .

Kotikutoiset sipsit:

5 perunaa
4 rkl auringonkukka öljyä
suolaa ja pippuria


Uuni 175 astetta.
Pese ja kuori perunat. Höylää juustohöylällä perunoista ohuita lastuja.
Laita lastut kulhoon ja kaada sekaan öljy. Sekoita öljy tasaisesti lastuihin.
Erittele lastut uunipellille ja ripottele suola ja pippuri pinnalle. Paista 175 asteessa niin kauan, että ne saavat kivan rusketuksen ja tuntuvat rapeilta. Kannattaa kurkkia ja sörkkiä vähän väliä.
Dippikastike: Kermaviili ja mausteita oman maun mukaan.

Habaneron soijarouhe-makarooniloota.

Tänään ruokapöydän herkkuna oli maukas ja ravitseva Habaneron soijarouhe-makarooniloota.

Ainekset:
200 g makaroneja
2 munaa
4 dl ruokakermaa
3 dl soijarouhetta
1 rkl täysjyväsinappia
2 sipulia
150 g edam juustoa
2 rkl auringonkukansiemeniä
soijakastiketta
suolaa ja pippuria

Laita soijarouhe turpoamaan soijakastikkeella maustettuun veteen. Keitä makaronit(al dente). Kaada makaronit vuokaan odottamaan. Pilko sipuli, raasta juusto. Seikoita munat ja ruokakerma. Lisää seoksen joukkoon sinappi ja suola. Kuullota sipulit runsaassa öljyssä, kaada joukkoon soijarouhe ja paista hetken aikaa. Lisää reilusti pippuria ja sekoita soijarouhe makaronien joukkoon vuokaan. Kaada päälle kerma-munaseos. Ripottele pinnalle juustoraaste ja auringonkukansiemenet. Loota uuniin 200 asteeseen, noin 35 minuuttia.

Ei niin soma kuin luulisi.

Tänään oli erittäin tapahtumarikas ja mielenkiintoinen ilta. Ensin kävin "kuokkimassa" Esko Railon Matkakertomuksia part. 2 näyttelyn avajaisissa. Esillä oli upeita kuvia, hienoja ihmisiä ja leppoisaa puheen sorinaa. Kamera oli kyllä mukanani mutta pidättäydyin tällä kertaa kuvaamasta tilanteita, jokainen käyköön itse tarkistamassa Eskon kuvat, grafiikat ja veistokset. Eskon näyttely on esillä luontotalo arkissa 22.1-14.8.2011.

Esko Railon näyttelystä poistuttuani lähdin suuntaamaan kohti Poriin avattua uutta Soma Baaria. Olin jo aikaisemmin päivällä päättänyt käydä tarkistamassa kyseisen paikan. Se oli pettymys. Ei guinnessia olut listalla. Teennäinen sisustus. Tee valikoimaa oli tavallaan kaikki teet olivat vain samalta valmistajalta.
No asiaan. Astuin sisään. Narikka, ei narikka henkilökuntaa joudut itse menemään narikan puolelle laittamaan takkisi pois. Baari tiski, jotain ihme "skeidaa" siellä baaritiskin lasilevyn alla jo oli vaikka ei kauvan ole paikka ollut toiminnassa . Näytti kyllä ehkä enemmänkin hutiloidusti tehdyltä kuin varsinaisesti lialta. No tiedustelin baarikikalta Guinnessia, ei ollut. Kyseltiin kyllä otanko jotain muuta mutta vetäydyin miettimään ja tarkastelemaan paikkoja. No hetken paikkoja ihmeteltyäni ja nurkassa olevaa pleikkaria naureskeltuani, itse omistaja tuli heittämään minua kyseisestä paikasta ulos koska en ollut kuulemma tilannut tarpeeksi nopeasti mitään. Saisivat laittaa oveen lapun "Jos et tilaa vartin kuluessa heitämme sinut ulos t:Soma". Omistaja yritti vielä poistuessani väittää että olen vienyt jonkun työntekijän takin koska hänellä on kuulemma samanlainen ja vaati tyhjentämään takin taskuja. Tähän en tietenkään suostunut koska tiesin hyvin missä takkini oli ja pyysinkin soittamaan poliisit paikalle jos haluaa selvitellä takin taskujeni sisältöä. Tähän ei omistajan pokka kuitenkaan riittäny. Eli poliisit jäivät soittamatta. Ja minä poistuin "lähes" vähin äänin. Paremmille apajille.

Poistuttuani tuosta teennäisten "pintaliitäjien" niin kutsutusta baarista. Jatkoin matkaani ikihanaan One for the roadiin. Eli Irkkuun. Irkussa oli mukavasti väkeä, ei liikaa mutta ei vähääkään ja joka kuitenkin antoi tilaa vielä meikäläiselle. Ja kuten arvata saattaa Guinness löytyi tämän kelpo baarin olut listalta. Se oli elämäni ensimmäinen Guinness. Ja se oli hyvä. Ensi puraisulta yllätyin hiilihappojen vähyydestä. Toisella suullisella ehdin ja maistelemaan makujakin. Kolmannella se perhani kävi jo tutuksi ja mukavaksi. Koko tuoppi oli makujen harmoniaa. Vertailu kohtaa ei tosin ole eli seuraavat Guinness kokemukseni tulen pohjustamaan tähän. Upea jälkimaku, mielestäni jopa karvas mutta ei paha todellakaan. Toisaalta ensin maistuu Guinnessin makeus ja kun aivot tottuvat hiilihappojen puutteeseen maku alkaa vasta löytyä. Huuhdottua suullisen alas kestää pieni hetki ennenkuin kun jälkimaku muistuttaa itsestään. Mahtava kokemus, Guinness irkussa.

Arviot:
Esko Railon näyttelyn avajaiset: Tunnelma: Hieno, Teokset: Upeita.
Bar Soma: Sisustus: Teennäinen, Teevalikoima: Huono, Omistaja: Asteikolla 1-5, Yksi.
Guinness Irkussa: 4½, puolikas tulee taas Irkun tunnelma lisästä.

Habaneron soijarouhe-kaalilaatikko.

Tänään tuli valmistettua ja nautittua erästä reseptia hieman mukaillen makoisa soijarouhe-kaalilaatikko.
Laatikko on loistava perusruoka kaalin ystäville ja riittää yhdellle hengelle kahdeksi päiväksi.

Ohessa tuunaamani resepti:

Noin 1 kg kaalia.
2 sipulia
2,5 dl täysjyväriisiä
3 dl soijarouhetta (+ vettä soijakastiketta/kasviliemijauhetta turvottamiseen)
Suolaa maun mukaan
2 tl valkoviinietikkaa
Mustapippuria reippaasti
0,5 dl hunajaa
2,5-4 dl ruokakermaa (laitoin 4 dl)
Öljyä paistamiseen

Laita soijarouhe turpoamaan soijakastikkeella tai kasvisliemijauheella maustettuun veteen. Pilko kaali ja sipuli.  Keitä täysjyväriisiä paketin ohjeen mukaan. Keitä kaalia 20 minuuttia jos tarpeeksi iso kattila voit keittää samaan aikaan riisin ja kaalin, lisää vain kypsymis järjestyksessä (itsellä vain pieniä kattiloita joten jouduin keittämään nämä eriksen). Kaalin ei tarvitse peittyä veteen pehmetäkseen.

Sekoita kaaleja muutaman kerran kypsymisen aikana, keitä niin kauan että kaikki kaalit ovat vähän kypsyneet. Kaalien ei tarvitse olla kokonaan kypsiä, kunhan ne ovat pehmenneet niin, että mahtuvat tiiviisti uunivuokaan. Kuullota sipulit öljyssä, lisää soijarouhe ja paista vähän aikaa. Öljyä saa olla reilusti, että sitä imeytyy soijarouheeseenkin. Lisää mustapippuri, viinietikka ja hunaja soijarouheen joukkoon (usein lisätään meiramiaki itsellä ei tätä ollut ja hyvää tuli silti). Sekoita soijarouheseos kaaliseokseen ja kaada uunivuokaan. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. Kaada päälle ruokakerma ja paista 200 asteisessa uunissa noin tunti.

Lisukkeeksi sopii mainiosti puolukkahillo.

Päivän menu.

Lounaaksi: Kolmen juuston juustomakaroonilootaa, salaatilla. Loota tietenkin itse tehty ja valmistettu kylläkin jo eilen mutta kuten tapaan kuuluu tuunattu pyöräyttämällä pannussa.

Päivällinen: Juustohampurilainen perunaraastepihvillä, kylkiäisenä vihreätpavut.

"Everyone is talking about Dave´s nuts"

Eli testissä Dave`s burning nuts.
Kun pähkinöitä heittää suuhun, ensimmäisenä maistaa pähkinöiden upean maun. Suolaisuus ja muut mausteet (sisältää esim. Habaneroa) kutkuttelevat ensin kunnes tulisuus jo alkaakin potkia ja se potkiikin aivan eri tavalla kuin "lähikaupan" niin sanotut chilipähkinät. Se tulee takaa ja yllättäen ja potkii jos sille antaa vallan. Mutta kuitenki mieli halajaa vielä yhtä kourallista tai edes muutamaa pähkinää tunteakseen tulisuuden ja mausteet vielä kerran kielellään. Varmasti on tulisempiakin pähkinöitä ja nämä laitankin kategoriaan sopivan tuliset.
Dave`s burning nuts. Maku: 3½. Tulisuus: Sopivan.

Pekan parasko?

"Tuskin.", tuumi Habanero ja jatkoi pullan syömistä.
Tämän kertainen aihe on enemmänkin välipala kuin varsinainen arvostelu.
Rahan niukkuudesta johtuen, vain 1,50 käytettävissä. Jouduin tyytymään Pekan parhaiden rahkapullaan vaikka pepe pyörikin mielessäni ja jouduin jättämään teenkin väliin koska se olisi ylittänyt budjetin reilusti. Joten semi kuivaa pullaa ilman teetä, ei paras kokemus mutta ei aivan surkeakaan. Pullan kuivuus johtui varmasti myös siitä että nautin tuotteen noin neljän aikaan päivällä enkä heti aamutuimaan. No joka tapauksessa pulla oli tosiaankin medium kuiva ja teen puuttuminen laski kokonaisuutta varsin huomattavasti kun oli kastettavaa mutta ei mitään mihin kastaa. Itse paikkana Pekan parhaiden kahvila oli viihtyisä ja rauhallinen levähdys paikka lähes kaupungin sykkeessä. Ja mielelläni kävisin toistekkin jos budjetti sallii.
Medium kuiva rahkapulla 2½.

Lounas.

Tänään päätin ensimmäistä kertaa elämässäni valmistaa bataattifetapaistikkeita lounaaksi. Ja vaikka kaikkia ohjeen aineksia ei lähikaupassani ollutkaan tarjolla kuten tuore- minttu ja persilja ja bataateissakin jouduin tyytymään purppura bataattiin mikä oli minulle aivan uusi tuttavuus.
No itse asiaan eli valmiin ruuan makuun, ensimmäinen suupala oli makea ei ehkä niinkään bataattimainen vaan muistutti enemmänkin punajuurta . Maku oli ensin hieman outo mutta ei ollenkaan paha ja olin varma että kun makunystyräni tottuvat kyseiseen makuun alan varmasti pitää näistä. Toisella suupalalla kaappasin mukaan päälle asettelemaani smetanaa mikä jo toikin makukokemuksen uusiin sfääreihin. Smetana piristi ja samalla tasapainotti makujen harmoniaa. Fetan makua en voi sanoa erottaneeni muista mauista vaikka survoinkin joukkoon koko paketillisen. Kylkiäisiksi säveltämäni omenasalaatti toi suupalojen välille mukavaa raikkautta. Ja valmisti suun ikäänkuin seuraavalle paistike haukulle. Ruoka juomana, ah, niin ihana maito.
Näin jälkikäteen sanottuna olisin voinut pitää paistokkaita vielä hetken kauemmin uunissa saadakseni niistä hieman rapeampia mutta muuten hyvä kokonaisuus. Kokemuksen myötä numeroa saisi varmasti korotettua ylöspäin mutta olen tyytyväinen ensi kokeilulta tähän.

Itse valmistetut bataattifetapaistikkeet arvosana 3. 

One For The Road.

Tässä tapauksessa testissä oli Irkussa yleisin nauttimani juoma eli kaakao.
Kaakao itse oli maultaan hyvin perus ellei jopa mitään sanomaton, maistui lähinnä perus kaupankaakaolle. Makua ja estetiikkaa toki korostivat kermavaahto ja päälle ripoteltu suklaa rouhe. Mukana tulleen vohvelikeksin kastaminen kaakaoon (tämän siis tein itse) paransi myös kokonaisuutta. Vaikkakin kaakao oli vain perustasoa niin oman lisänsä varsinkin viihtyvyyteen toi Irkun aina niin leppoisa ilmapiiri ja tunnelma.
Kaakaolle arvosana 3- mutta tunnelma ja atmosfääri nostavat kokonaisuuden 3 ja 1/2.

Olut huuman jälkimainingit.

Jo ensimmäinen eilen nauttimani olut toi kutkuttavan humalluttavan tunteen kun hiilihapot ja humala iskivät makunystyröideni kautta suoraan aivoihin ja sieltä käsin vaikuttivat koko elimistööni mutta samalla imien kaiken energian ja väsyttämällä minut lähes täydellisesti. Tosin tilanne parani jo toisen oluen kohdalla. Ja voisi sanoa että tottumattomana alkoholin käyttäjänä olin jo päihtyneessä tilassa. Viimeisen eli kolmannen oluen nautein jo lähes rutiinilla, krumeluurit lähes täysin unohtaen. Loppujen lopuksi minulle jäi varsin kaksijakoinen kuva. Toisaalta tietty estottomuus ja hyväntuulisuus valtasi minut ja vaikka kuitenkin tunsin olevani itse puikoissa niin näin jälkikäteen ajateltuna se ihminen en ollut täysin minä eikä ajatuksen juoksuni ollut lähelläkään niin kirkasta kuin selvänä.

Julkaise teksti

Nikolai vuosiolut 2011.

Nikolai vuosiolut 2011.
Niin kuin paketissa ja tölkin kyljessä luvataan, todella toffeahko ehkä liiankin makea minun makuuni.
Toisaalta harmittaa miksi luin pakkauksen selostuksen ennen maistelu prosessia.
Olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut kiinnostavaa tietää olisinko löytänyt nämä selostuksen mainitsemat maut ja ominaisuudet itsekkin vai vaikuttivatko valmiit käsitykset oluesta, makujen löytymiseen näinkin helposti.
Ei huono olut ollenkaa mutta tosiaan minun makuuni hieman liiankin makea ja tämä luvattu toffeisuus ehkä maistuu hieman liiankin häiritsevästi.
Varsinkin toisen oluen kohdalla toivoisi jo vaihtelua, paketti sisältää siis kolme olutta ja olutlasin.
Olutlasi ajaa asiansa, se on jalallinen, pulleavatsainen, ylöspäin kapeneva ja suuaukkoa kohti taas levenevä.
Erittäin mainio kapistus ja oikeastaan yksi osto kriteereihini vaikuttanut seikka, vaikkakin laadultaan ei varmasti täysin vastaa erikseen ostettua olutlasia.
Näin ensikosketukselta "parempien" oluiden maailmaan annan arvosanaksi asteikolla 1-5, tasan 3.

Tallenna luonnos

Maailma muuttuu, mutta anna sen muuttua.

Maailma muuttuu, mutta anna sen muuttua ja sopeudu. Minun osaltani sopeutumine tarkoitti tällä kohtaa tämän blogin avaamista kaiken kirjavalle lukijakunnalle. Joten toivotan innostavia ja autuaita hetkiä itselleni ja blogin seuraajille.