Ei niin soma kuin luulisi.

Tänään oli erittäin tapahtumarikas ja mielenkiintoinen ilta. Ensin kävin "kuokkimassa" Esko Railon Matkakertomuksia part. 2 näyttelyn avajaisissa. Esillä oli upeita kuvia, hienoja ihmisiä ja leppoisaa puheen sorinaa. Kamera oli kyllä mukanani mutta pidättäydyin tällä kertaa kuvaamasta tilanteita, jokainen käyköön itse tarkistamassa Eskon kuvat, grafiikat ja veistokset. Eskon näyttely on esillä luontotalo arkissa 22.1-14.8.2011.

Esko Railon näyttelystä poistuttuani lähdin suuntaamaan kohti Poriin avattua uutta Soma Baaria. Olin jo aikaisemmin päivällä päättänyt käydä tarkistamassa kyseisen paikan. Se oli pettymys. Ei guinnessia olut listalla. Teennäinen sisustus. Tee valikoimaa oli tavallaan kaikki teet olivat vain samalta valmistajalta.
No asiaan. Astuin sisään. Narikka, ei narikka henkilökuntaa joudut itse menemään narikan puolelle laittamaan takkisi pois. Baari tiski, jotain ihme "skeidaa" siellä baaritiskin lasilevyn alla jo oli vaikka ei kauvan ole paikka ollut toiminnassa . Näytti kyllä ehkä enemmänkin hutiloidusti tehdyltä kuin varsinaisesti lialta. No tiedustelin baarikikalta Guinnessia, ei ollut. Kyseltiin kyllä otanko jotain muuta mutta vetäydyin miettimään ja tarkastelemaan paikkoja. No hetken paikkoja ihmeteltyäni ja nurkassa olevaa pleikkaria naureskeltuani, itse omistaja tuli heittämään minua kyseisestä paikasta ulos koska en ollut kuulemma tilannut tarpeeksi nopeasti mitään. Saisivat laittaa oveen lapun "Jos et tilaa vartin kuluessa heitämme sinut ulos t:Soma". Omistaja yritti vielä poistuessani väittää että olen vienyt jonkun työntekijän takin koska hänellä on kuulemma samanlainen ja vaati tyhjentämään takin taskuja. Tähän en tietenkään suostunut koska tiesin hyvin missä takkini oli ja pyysinkin soittamaan poliisit paikalle jos haluaa selvitellä takin taskujeni sisältöä. Tähän ei omistajan pokka kuitenkaan riittäny. Eli poliisit jäivät soittamatta. Ja minä poistuin "lähes" vähin äänin. Paremmille apajille.

Poistuttuani tuosta teennäisten "pintaliitäjien" niin kutsutusta baarista. Jatkoin matkaani ikihanaan One for the roadiin. Eli Irkkuun. Irkussa oli mukavasti väkeä, ei liikaa mutta ei vähääkään ja joka kuitenkin antoi tilaa vielä meikäläiselle. Ja kuten arvata saattaa Guinness löytyi tämän kelpo baarin olut listalta. Se oli elämäni ensimmäinen Guinness. Ja se oli hyvä. Ensi puraisulta yllätyin hiilihappojen vähyydestä. Toisella suullisella ehdin ja maistelemaan makujakin. Kolmannella se perhani kävi jo tutuksi ja mukavaksi. Koko tuoppi oli makujen harmoniaa. Vertailu kohtaa ei tosin ole eli seuraavat Guinness kokemukseni tulen pohjustamaan tähän. Upea jälkimaku, mielestäni jopa karvas mutta ei paha todellakaan. Toisaalta ensin maistuu Guinnessin makeus ja kun aivot tottuvat hiilihappojen puutteeseen maku alkaa vasta löytyä. Huuhdottua suullisen alas kestää pieni hetki ennenkuin kun jälkimaku muistuttaa itsestään. Mahtava kokemus, Guinness irkussa.

Arviot:
Esko Railon näyttelyn avajaiset: Tunnelma: Hieno, Teokset: Upeita.
Bar Soma: Sisustus: Teennäinen, Teevalikoima: Huono, Omistaja: Asteikolla 1-5, Yksi.
Guinness Irkussa: 4½, puolikas tulee taas Irkun tunnelma lisästä.