Lähdin sulattamaan päivällis piirakkaa pyöräcruisille kirjurinluotoon. Kiersin uimarannan mestat ja kaarisillan kupeet, kunnes alkoi tapahtua. Silmäni rekisteröivät aasiaitauksen kello yhdeksässä ja en voinut vastustaa kiusausta jäädä heittämään läppää aaseille.
Mestan toinen aasi.
Aasien lempattua minut cruisailin chillaamaan ja sadetta pitämään semi uniikkiin zen gardeniin. Joka toi hetkellisen mielenrauhan ruumiilleni ja sielulleni. Elämässä pitää näet olla myös soulia.
Sade tihkui edelleen pilvistä pieninä pisaroina kun päätin suunnata seuraavalle spotille. Joka oli kuin olikin viime seikkailusta tuttu loossi. Kyytiin ja menoksi.
Alkuasetelma.
Loppuasetelma.
Loossattuani itseni joen ylitse lähdin kohti edelliseltä pyöräretkeltä muistamaani päräyttävääkin päräyttävämpää pitkospuu polkua joka osoittautui erittäin haastavaksi kulkureitiksi pyörän ja kameran kanssa.
Kohta pärähtää polku.
Päräytys polun jälkeen otin pienet tasoittavat chillit stone gardenissa. Ja painuin takaisin himaan juuri ennen kunnon sade kuuroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti